Videoinnin avulla hyvinvointia edistävää vuorovaikutusta NÄKYVÄKSI

Yhtenä Hyvinvointia edistävät oppimisympäristöt NÄKYVÄKSI – hankkeen tavoitteista on kehittää videointiin perustuva työtapa, jonka avulla tehdään näkyväksi henkilöstön ja lasten välisestä vuorovaikutuksesta hyvinvointia lisääviä elementtejä. Työskentely alkoi syksyllä itsearvioinnin välineen kehittämisellä. Itsearvioinnin välineen kriteerit toimivat myös videoiden analysoinnin pohjana. Kerätyn palautteen mukaan kokemukset videointiin perustuvasta työtavasta olivat pääasiassa positiivisia. Videoitavana oleminen ja itsensä katselu videoilta koettiin haastavaksi. Videoinnista saatava hyöty oman työn kehittämiseen koetiin suureksi, joka selittänee sen, että valtaosa vastaajista suhtautui positiivisesti videoinnin käyttämiseen jatkossakin oman työn kehittämisessä, vaikkakin videoitavana oleminen oli heistä haastavaa.

NÄKYVÄKSI – hankkeessa lähdettiin työstämään videointiin pohjautuvaa työtapaa henkilöstön oman toiminnan reflektoinnin tueksi. Videoinnin analysoinnissa apuna käytettiin hankkeen alkaessa luodun itsearvioinnin välineen kriteerejä. Itsearvioinnin välineen kriteerit luotiin avaamalla Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisemia varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin indikaattoreita. Näistä avattiin kriteereiksi lapsen ja kasvattajan välisen vuorovaikutuksen kolmea ensimmäistä indikaattoria. 

Käytännössä toimittiin niin, että henkilöstö kuvasi omasta toiminnastaan lyhyitä videoita. Videot toimitettiin analysoijalle, joka etsi videoista kohtia, jossa henkilöstö toimii analysoinnin pohjana olevien kriteerien suuntaisesti. Analysoinnissa aineistoa lähestyttiin vahvuuspohjaisesti. Vahvuuksiin keskittymällä haluttiin vahvistaa hyvää tuomalla esille pieniä, mutta merkityksellisiä hyväksyviä kohtaamisia. Nämä pienet eleet, ilmeet, kosketukset ja sanat luovat yhdessä suuren virran, jossa lapsi voi tuntea tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään.

Videoinnin prosessi alkoi henkilöstön tekemillä videointikokeiluilla, jotta sekä lapset että henkilöstö tottuivat videointiin. Samalla saatiin näkyviin videoitaessa huomioitavia käytännön asioita. Kokeilujen kokemuksia jaettiin tammikuussa 2020 pidetyssä kehittämispäivässä, jossa kokemusten pohjalta työstettiin yhdessä videoinnin ohjeistusta. Harjoittelun jälkeen kuvattiin analysoitavia videoita. Henkilöstöä ohjeistettiin videoimaan toimintaa enintään kymmenen minuuttia kerrallaan erilaisissa tilanteissa: ruokailussa, ulkoilussa, vapaan leikin tilanteessa, ohjatussa tilanteessa ja siirtymätilanteessa. 

Videoiden analysoinnissa hyödynnettiin monissa yksiköissä varhaiserityisopettajien osaamista. Myös esimiehet ja varhaiskasvatuksenopettajat toimivat analysoijina. Analysoijille järjestettiin päivän mittainen emotionaalisen saatavilla olon havainnointikoulutus, josta he saivat eväitä videoiden analysointiin. Sivi Harkoma Helsingin yliopistosta toimi koulutuspäivässä kouluttajana.

Ryhmissä kuvatuista videoista analysoijat lähtivät poimimaan kohtia, joissa analysoinnin pohjana olevat itsearvioinnin kriteerit toteutuvat. Jokaisesta tiimin jäsenestä etsittiin materiaalista kohtia, joista saatiin nostettua esiin onnistumisia. Poimitut videot katsottiin yhdessä tiimin kanssa analysoijan ollessa mukana avaamassa videoista poimimiaan kohtia.

Palautetta työtavan testaamisesta kerättiin sekä videoitavana olleilta että videoita analysoinneilta työntekijöiltä. Videoinnista saadun palautteen perusteella videoinnin toteuttamisen ohjeistus oli selkeä ja videoinnin toteuttamiseen oli tarvittavat välineet. Videoinnin tai videoiden analysoinnin ei myöskään koettu vievän kohtuuttomasti aikaa.

”Kuulosti työläämmältä, kun sitten lopulta olikaan!”

Vaikkakin osallistujat olivat sitä mieltä, ettei videoitavana oleminen tai että itsensä katselu videolta ollut mitenkään miellyttävä kokemus, he totesivat asian helpottuvan, kun työtapaan tottui. 

”Aluksi keskittyi liikaa kuvaamiseen, mutta lopulta siihen tottui. Itsensä katsominen videolta ei ollut helppoa”.

”Omia videoita oli ensin vaikea katsoa, ei osannut olla luonnollinen. Mitä enemmän videoitiin, sitä helpommin videoinnin unohti. Hyviä asioita löytyi kaikkien videoista ja niitä käytetään jatkossakin”.

Videoinnissa mukana olleet kokivat videoista poimittujen kohtien katsomisen hyödyllisenä.  Analysoijat olivat selvästi onnistuneet työssään, sillä sekä omista että työkavereiden videoista koettiin saadun paljon eväitä oman toiminnan ja tiimin toiminnan kehittämiseen. Suurin osa vastaajista koki videoinnin toimivaksi työtavaksi varhaiskasvatuksessa ja halusi jatkossakin hyödyntää videointia oman työn kehittämisen välineenä.

”Oli ihanaa, kun mentiin positiivisuuden kautta. Jatkossakin aion ottaa videopätkiä, jotta voin ammentaa niistä asioita ja haluan että minua videoidaan, siitä saan oivalluksia oman työni tekemiseen”.

”Oli mukava kuulla toisten mielipiteitä omasta työskentelystä. Oli kiva huomata miltä oma tapa tehdä töitä näyttää ulospäin ja lasten reaktiot näyttäytyi ihan toisella tavalla”.

”Videoiden purkamisessa tuotiin esille hyviä asioita, eikä virheitä. Liikaa keskitytään aina vain virheiden sanomisiin, joten oli mukavaa, että nyt keskityttiin ainoastaan hyvään. Opin kehittämään omaa työtäni, kun sen näkee videolta konkreettisesti”.

”Koonti oli mielenkiintoista ja siinä näki hyvin, miten me yksilönä ja yhdessä toimimme. Sieltä tuli hyvin esiin rauhallisuus, joka kuvastaa meidän ryhmäämme”.

Myös videoita analysoineet kokivat työtavasta olleen hyötyä omaan työhön, kuten eräs analysoijana toiminut varhaiserityisopettaja asiaa vastauksessaan kuvaa.

”Huomasin videoinnin hyväksi menetelmäksi myös omassa vaeon työssäni.  Videoilta bongailin vuorovaikutuksen lisäksi myös tiettyjä lapsia ja sitä, miten tilanteet etenivät heidän kohdallaan. Videoissa voi palata taaksepäin ja tutkia miten lapset esim. vastaanottivat aikuisen ohjaamisen ja mikä olisi tukenut lasta sillä hetkellä”.

Kuten monen muunkin asian kohdalla kuluneena keväänä 2020, myös NÄKYVÄKSI-hankkeen videoinnin osalta aiheutti poikkeustilanne muutoksia videoinnin toteuttamiseen. Osassa yksiköitä jäi videointi kokonaan tekemättä keväällä, kun lapset jäivät kotiin poikkeustilanteesta johtuen. Myös henkilöstö piti vuosilomia ja muita vapaita, joten tiimin koko henkilöstökään ei ollut paikalla esim. videoiden purkamista varten.

”Vallitseva tilanne on vaikuttanut tiimimme kokoonpanoon tällä hetkellä merkittävästi eikä purkamiseenkaan päässeet aivan kaikki mukaan. Koin silti sen hyödylliseksi. Omat silmät omalle työlle avautuivat ja kehittämistä sekä omia vahvuuksia sai itsensä ja toisten poimimina mukaan työskentelyyn. Videointi on ehdottomasti mielestäni hyödyllistä jokaisessa lapsiryhmässä”.

Poikkeustilanteesta johtuen kokemuksia videoinnista ei saatu kerättyä niin laajasti kuin oli alun perin tarkoituksena. Osa kehittämisyksiköistä jatkaa kesken jääneitä videointeja ensi toimintavuoden aikana.

Kokonaisuudessaan kyselyyn vastanneiden vastuksista oli nähtävissä positiivinen suhtautuminen videointikokeiluun liittyen. Oli ilo lukea vastauksia, joissa kerrottiin, miten työtavasta sai eväitä oman toiminnan kehittämiseen; oppi ja oivalsi jotain uutta. Jälleen kerran voin ilolla todeta, kuinka kehittämismyönteistä ja innostunutta varhaiskasvatuksen henkilöstöä meillä onkaan mukana kehittämistyössä! Hyvillä mielin kohti kesälomaa ja syksyllä aloitamme positiivisen pedagogiikan kokeilut kehittämisyksiköissämme.

Rentouttavaa ja akkuja lataavaa kesälomaa kaikille!