Seudullista kehittämistyötä uudessa normaalissa

Poikkeustilanteesta huolimatta kehittämistyömme on edennyt ihan mukavasti.Olemme käynnistäneet  positiivisen psykologian PERMA hyvinvointiteoriaan pohjautuvan positiivisen pedagogiikan kokeilut kehittämisyksiköissä. Näistä kokeiluista kerron tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessa.

Kehittämispäivät on siirretty etätapahtumiksi ja lyhennetty iltapäivän mittaisiksi. Osallistujien palautteiden mukaan yhteiskehittäminen on toiminut näinkin, vaikka kasvotusten pidettäviä kehittämispäiviä onkin kaivattu. Seudullisten hankkeiden suola ja pippuri, hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen jakaminen yli kuntarajojen, jää etäyhteyden välityksellä pidettävissä kehittämisiltapäivissä vähäisemmäksi, kun lounas - ja kahvitaukojen keskustelut jäävät puuttumaan. 

Ryhmissä olemme toki työskennelleet myös etäkokoontumisissa. Ryhmätyöskentelyssä olemme jakaneet ajatuksia, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä liittyen positiivisen pedagogiikan kokeiluihin. Etäyhteyksien toimivuus ja taito käyttää niitä ovat haastaneet meitä ja välillä tunnelma on ollut niin kuin sosiaalisessa mediassa kiertäneessä kuvassa, jossa etäkokokouksen osallistujia huudellaan antamaan merkki, jos kuulevat muita. Projektikoordinaattori on joutunut tekemään suunnitelman a ja b lisäksi vielä suunnitelman c, jotta etätapahtumien ryhmätyöskentely saadaan jollain tavalla sujumaan. 

Uudessa normaalissa on syytä olla myötätuntoinen, niin itseään kuin muita kohtaan. Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, mutta tästäkin kaikesta opimme jotain. Opimme ehkä käyttämään entistä paremmin hyödyksi etäyhteyksiä? Ehkä opimme myös kuuntelemaan aktiivisemmin ja kysymään tarkentavia kysymyksiä, kun emme aina edes näe puhujaa, jos yhteydet eivät kestä videokuvan käyttämistä? 

Kaiken tämän keskellä kiitollisuuden aiheiden ja kaikkien niiden elämässämme olevien pienien ilon hetkien kohdalle pysähtyminen on entistä merkityksellisempää. Myönteisillä tunteilla kerrytämme hyvinvoinnnin pankkitiliä, keräämme säästöön myönteisten tunteiden vahvistavaa vaikutusta, josta voimme käyttää saldoa silloin, kun vastoinkäymiset haastavat hyvinvointiamme. Tämä tietystikään ei tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi nähdä hyvää ja positiivista. Ärtymystä, vihaa, kiukkua ja kaikkia niitä tunteita, joita vaikkapa poikkeustilanne nostaa pintaan, on lupa tuntea. Kaikki tunteet, myös negatiiviset, ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Niillä on meille joku viesti. On tärkeää kuunnella tunteita, tunnistaa ja käsitellä ne, jotta voi jatkaa eteenpäin jäämättä tunteeseen jumiin. Se, että käsittelemme negatiiviset tunteemme, lisää hyvinvointiamme sekä resilienssiä, jota tässä uudessa normaalissa tarvitaan säkeittäin, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Resilienssiä ei voi ostaa kaupasta eikä sitä joulupukkikaan voi lahjaksi tuoda, mutta onneksi se on opittavassa oleva taito, jota voi harjoitella ja kehittää vaikka koko loppuelämän ajan.

Tsemppiä uuteen normaaliin ja katse kohti valoisampia aikoja!