Vertaisvuorovaikutus ja ryhmän ilmapiiri NÄKYVÄKSI

Kehittämishankkeemme yksi tavoite on luoda itsearvioinnin välineitä varhaiskasvatuksen henkilöstön käyttöön. Keväällä saimme valmiiksi henkilökohtaisen vuorovaikutuksen arviointiin tarkoitetun välineen ja kesällä saimme koottua kokemuksia myös videointiin pohjautuvasta työtavasta, jonka kehitimme henkilöstön oman toiminnan reflektoinnin tueksi. 

Tänä syksynä olemme testanneet ryhmän ilmapiiriin ja vertaisvuorovaikutukseen keskittyvää arviointivälinettä. Väline koostuu henkilöstön tiimiarvioinnista ja lasten haastatteluista. Välinettä varten olemme avanneet Karvin varhaiskasvatuksen laadun prosessitekijöiden 19. indikaattorin  arviointikriteereiksi.

Kuvan lähde: Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset, 2018

Indikaattorin avaaminen tuotti paljon hyvää keskustelua arviointivälinettä työstäneessä työryhmässä. Indikaattorin koettiin sisältävän todella paljon asiaa ja sen purkamisessa kriteereiksi jouduimme tekemään yhdistelemään luomiamme kriteerjä, jotta kriteerien määrä pysyi kohtuullisena.

Arviointivälinettä testattiin tänä syksynä kehittämishankkeessa mukana olevissa tiimeissä. Henkilöstölle tehdyn Webropol-kyselyn mukaan tiimin yhteinen arviointilomake koettiin toimivaksi. Arviointikriteerit koettiin hyviksi eikä arvioinnin tekemiseen koettu menevän kohtuuttomasti aikaa. Arviointimittaristoa kehitimme testauksen jälkeen hieman, sillä henkilökohtaiseen arviointiin luotu arviointimittaristo (toteutuu hyvin kaikissa tilanteissa, toteutuu melko hyvin kaikissa tilanteissa, toteutuu hyvin päivittäin, toteutuu melko hyvin päivittäin) ei toiminutkaan näiden kriteerien kanssa toivomallamme tavalla.  Saatujen palautteiden ja käymämme keskustelun perusteella päädyimme  tässä arvioinnissa muuttamaan  mittariston järjestystä muotoon: toteutuu hyvin kaikissa tilanteissa, toteutuu hyvin päivittäin, toteutuu melko hyvin kaikissa tilanteissa, toteutuu melko hyvin päivittäin. Mittariston muutoksen jälkeen lomaketta ei ole vielä testattu.

Lasten haastattelun kysymykset muokattiin tiimin arvioinnin kriteereistä. Päädyimme tekemään lasten haastettelut varhaiskasvatusyksiköissä, vaikka tiedostimme etteivät lapset välttämättä vastaa  henkilöstön toimintaan liittyviin kysymyksiin ihan samalla tavalla, kun haastattelijana on henkilöstön jäsen. Huoltajien kotona toteuttamassa haastattelussa koimme haasteeksi sen, ettemme voi velvoittaa heitä vastaamaan, jotan pelkäsimme vastausprosentin jäävän todella alhaiseksi.

Henkilöstön palautteen mukaan lasten  haastattelun ohjeistus oli selkeä ja haastattelukysymykset koettiin melko toimiviksi. Kuitenkaan haastatteluista ei koettu saadun suurta hyötyä ryhmän ilmapiiriin tai vertaissuhteisiin liittyen. Tämä saa pohtimaan, oliko henkilöstöllä suuret odotukset lasten haastattelujen tuottaman tiedon suhteen? Toteutuivatko ennakko-oletuksemme siitä, että henkilöstön toteuttamana haastatteluista ei saatu hyödynnettäviä tuloksia? Muun muassa näitä asioita on syytä pohtia, kun mietimme mitä toimivia tapoja meillä on saada lasten ääni kuuluville vertaisvuorovaikutusta ja ryhmän ilmapiiriä arvioitaessa. Lasten kokemukset ja näkemukset näistä teemoista ovat ensiarvoisen tarkeitä. Näillä pohdinnoilla jatkamme lasten haastattelujen tai jonkin muun lasten näkökulmaa avaavan arviointivälineen kehittämistä.